perjantai 11. toukokuuta 2018

Aamu mustakurkku-uikku lammella

Olen jo vuosia haaveillut mustakurkku-uikkujen kuvaamisesta, sillä laji on mielestäni todella kaunis ja kohtuullisen helposti löydettävissä. Varsinaista lähestymistä laji ei siedä vaan vetäytyy etäämmälle, ihmisen tai minkä tahansa häiriötekijän ilmaantuessa. Tästä johtuen päätin kokeilla onneani teltan kanssa. Minulla ei siis ole varsinaista piilokojua, mutta kävin hankkimassa halvan teltan ja tuunasin siitä alkeellisen piilokojun itselleni. 

Näiden valmisteluiden myötä olin valmis kokeilemaan tuuriani. Saavuin ennen auringonnousua metsälammelle, missä tiesin uikkuja pesivän. Edellispäivänä olin tarkistanut ilmansuunnat ja tiesin suunnilleen mihin kohtaan telttani asettaisin, ollakseni myötävalossa. Kohtuullisen ripeästi sain teltan ja naamioverkon viritettyä ja kaikki kamat sisälle. Tässä vaiheessa aurinkokin jo loi ensi säteen metsälammen pintaan. 

Muutamana ensimmäisenä tuntina ei käytännössä kuvia syntynyt. Lammen linnut pysyttelivät kaukana vastarannalla. Noin 4 tunnin odottelun jälkeen havahduin uikkujen ääntelyyn, jostakin telttani vasemmalta puolelta. Annoin lintujen rauhassa lähestyä ja pidättäydyin kuvaamisesta. Sekunnit ja minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Malttaminen kuitenkin kannatti, sillä linnut alkoivat luottaa tuohon rantaviivaan ilmestyneeseen "hökötykseen". 

Pikkuhiljaa uskalsin aloittaa kuvaamisen. Lyhyitä sarjoja ja reaktioiden seuraamista. Näin kuluivat seuraavat tunnit ja kaiken kaikkiaan aamun aikana tuli kuvattua hieman alle 500 ruutua. Alla muutama tunnelmakuva päivän kohteesta. 








maanantai 30. huhtikuuta 2018

Namu paikko

Sateinen sunnuntaipäivä sai mainion keskeytyksen, kun OP Aaltonen löysi Halikonlahdelta pussitiaisen. Laji on kiertänyt minua jo vuosia ja nyt oli korkea aika kuitata Salon pinna. Kahvit jäi höyryävänä keittiön pöydälle, kun aloin kasata kamoja kasaan. Lintu löytyi lähes välittömästi kun saavuimme paikalle, mutta oli liikkeessä eikä pysähtynyt kuvattavaksi. Itseasiassa lintu hävisi koko paikalle saapuneesta porukalta. No pinna tuli ja ilman kuvia kotiin. 

Sade loppui alkuillasta ja samalla lintu löytyi uudelleen. Nyt kesti lähtö hieman pidempään, mutta se ei haitannut. Illan pehmeät valot itseasiassa olivat haaveissa oleville kuville varsin suotuisat. Pienen odottelun jälkeen lintu saapui aktiivisesti äännellen "vakiopaikalle". Nyt lauloi kilpaa linnun kanssa Nikon.

pussitiainen, koiras

pussitiainen, koiras
Helmi treenaa kuvaamista


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Harmaahaikarat jäällä

Kevät saapui viikonloppuna reippain askelin. Varsinkin lauantaina oli aitoa kevätmuuton tunnetta. Hanhia ja joutsenia kerääntyi ensimmäisiä sulapaikkoja asuttamaan. Myös harmaahaikarat saapuivat jäänreunalle päivystämään. Itse keskityin molempina aamuina haikarakuvauksiin, sillä avovesipaikat ovat vielä Salon Halikonlahdella rajalliset. Näin haikarat ovat kuvausetäisyydellä. 

Lauantai meni naamioverkon alla kyhjöttäen. Tulos oli surkea. Haikarat pysyivät etäällä. Harmittavaa, koska valot olivat kauniin keväiset.




Sunnuntaina saavuin pelipaikoille hyvissä ajoin. Ajatus oli jatkaa naamioverkon alla tapahtuvaa kuvaamista. Haikarat olivatkin jo aamun ensivaloissa aivan kannastien vieressä. Hetken pohdittuani päätin kokeilla auton käyttämistä piilokojuna. Avasin ikkunat hyvissä ajoin ja asettelin hernepussin sekä kameran valmiiksi. Sitten hitaasti kannastietä eteenpäin ja sopivalle etäisyydelle kytikselle. 

Homma pelitti nyt huomattavasti paremmin ja aamun aikana tuli kuvattua noin 600 ruutua. Alla muutama tunnelmakuva.